Nollasta sataan

Teksti: Julius Copcutt ja Anna Kernell / Kuvat: Kalle Jansson ja Victor Inggårde

Robertin asenne juoksuun muuttui täysin, kun koko työpaikan henkilökunta päätti kokoontua kerran viikossa juoksuharjoituksiin valmentajan johdolla. - Olen aina ajatellut, että juoksijat ovat niitä, jotka juoksevat kaduilla ja asfaltilla korttelin ympäri, eikä se ole koskaan erityisemmin houkutellut minua. Minulla on myös ollut ongelmia polvivammojen kanssa nuoruudestani lähtien. Mutta harjoittelu asfaltilla on ok, jos myöhemmin voin juosta syvällä metsässä, poluilla ja ehkä jopa tuntureilla ja vuoristossa. Robert Svanell on 28-vuotias ja yksi tuotekuvausten kirjoittajista addnature.com ja bikester.se verkkokaupoissa. Hän on kahden pienen lapsen isä ja asuu Hägerstenissä Tukholmassa. Kasvava käsitys siitä, mihin ihmiskeho kykenee pidemmillä juoksumatkoilla, on herättänyt hänessä uutta innostusta ja sisukkuutta hankkia lisää kokemusta Ruotsin tuntureilla. Mutta tämän unelman toteutuminen vaatii luonnollisesti päivittäistä harjoittelua. - Juoksu on urheilulaji, jota voi harrastaa lähes kaikkialla. Missä tahansa olemmekin perheeni kanssa, voin lähteä ulos lenkille ja olla poissa muutaman tunnin. Näin voin tutustua myös uuteen ympäristöön aivan eri tavalla.

Kiinnostus kokeilla jotain uutta ja kaivaa esille kaikki siihen liittyvä, tapahtui Robertin mukaan automaattisesti. Hän halusi saada lisätietoa heistä, jotka harrastavat juoksua lukemalla kirjoja ja raportteja sekä katsomalla dokumentteja. Tiedon metsästys toimi myös inspiraation lähteenä. - Tärkeintä eivät ole vauhti ja kilpailut. Minulle se on tapa olla luonnossa; viettää aikaa, pitää hauskaa sekä liikkua nopeasti ja sujuvasti. Aikuisiällä Robert on viettänyt suurimman osan vapaa-ajastaan maastopyöräilyn, lumilautailun ja surffauksen parissa. Ero juoksuun verrattuna saattaa tuntua suurelta, mutta Robertille punainen lanka on havaittavissa. - Juoksussa on samaa jännitystä kuin odottaessani sopivia aaltoja meressä. Juoksu on myös puhtaampaa ja yksinkertaisempaa kuin pyöräily, koska et tarvitse juurikaan varusteita. Samasta yksinkertaisuudesta pidän myös surffauksessa. Sinulla on vain apuväline ja luonto hoitaa loput.

Korkeusmetrejä keskellä Tukholmaa

Tuskin on kolmea kuukautta ehtinyt vierähtää uuden harrastuksen aloittamisesta, kun Robert ilmoittautuu juoksutapahtumaan Hammarbybackenilla, Tukholman eteläosassa. Hän juoksee 23 kilometriä eli yli puolet maratonista mäkisessä maastossa, yhteensä 1020 korkeusmetriä. - Olin siihen mennessä juossut melko vähän, mutta olin innokas testaamaan. Se poikkesi kaikesta muusta, mitä olin aiemmin tehnyt. En ollut koskaan juossut niin pitkälle, enkä myöskään mäkisessä maastossa. Se tuntui erittäin hauskalta ja pohdiskelin paljon, miten siihen tulisi valmistautua. Hän kertoo hymyillen, ikään kuin hän naurahtaisi hieman omalle naiiviudelleen, miten valmistelut sujuivat. - Juoksin hiukan pidempiä matkoja ennen tapahtumaa saadakseni selville, oliko minulla mitään mahdollisuuksia selvitä siitä ylipäänsä, mutta mitään sen kummempia valmisteluja en tehnyt. En käynyt koskaan edes paikan päällä testaamassa, mikä voi vaikuttaa aika hölmöltä, mutta halusin kokea jotain hauskaa ja motivoivaa, mitä en osannut etukäteen odottaa.

Juoksu sujui hyvin ja Robertin saapuessa maaliin voimia oli vielä rutkasti jäljellä. - Ajatus pidemmistä ja mäkisistä matkoista syntyi osittain tällä reitillä, ja alkoi toden teolla muotoutua, kun tajusin pystyväni tähän huolimatta aiemmista polvivammoistani. Pian sen jälkeen aloimme keskustella Kungsleden-reitistä ja miten mahtavaa olisi kokea tunturialueen luonto juosten. Tunturijuoksu ei ollut ainoa ajatus, joka syntyi Hammarbyn juoksureitillä. Se tosiasia, että juoksu olisi osa elämää ja harjoittelu tapahtuisi lähiympäristössä, tuntui houkuttelevalta. Sörmlandsledenin monet etapit inspiroivat monipuoliseen maastoharjoitteluun.

Realiteetit ja tavoitteet

Vaikka juoksulla onkin nykyään Robertille uudenlainen merkitys ja siihen liittyvät mielikuvat edelleenkin koostuvat luonnosta, vuoristopoluista ja kymmenien kilometrein pituisista reiteistä, niin juoksuharjoittelu arkielämässä on silti aika erilaista. Hän päätti lopulta turvautua ulkopuoliseen apuun kehittyäkseen juoksijana. Eräänä aurinkoisena ja kipakkana tammikuun aamuna Robert laittaa kypärän päähänsä ja polkee seitsemän kilometriä Addnaturen toimistolta Aktivitukseen Solnaan kuunnellakseen harjoitteluun liittyvää ohjeistusta ja neuvoja. Siellä hänelle tehtiin myös testejä, joista ilmeni hänen fyysinen kuntotasonsa. Tulosten mukaan laadittiin harjoitusohjelma, jota hänen tulisi noudattaa kehittyäkseen juoksijana. Suunnilleen samoihin aikoihin Robertin polvi kipeytyi. Hän oli harjoitellut liian rajusti, eikä loukkaantuminen tullut yllätyksenä muille kuin ehkä hänelle itselleen. Tutkimuksista kävi ilmi, että hän kärsi ns. "ärtyneestä polvesta" ja siksi hänelle suunniteltiin erityinen harjoitusohjelma, jonka avulla vaivasta päästäisiin eroon ja pikkuhiljaa kehon toivuttua ja vahvistuttua pidemmät juoksureitit olisivat taas mahdollisia. - Testi, jossa mitattiin hapenottokykyä, sykettä ja maitohappokynnystä, osoitti, että minulla on hyvät edellytykset juosta pitkiä matkoja. Sain hyviä tuloksia, mutta kehoa on vielä vahvistettava, jotta se kestäisi paremmin rasitusta. Muutaman viikon kuluttua harjoitteluohjelman aloittamisesta polvikipu oli lähes kokonaan poissa ja Robertin mielestä ero oli merkittävä. Testitulokset ovat antaneet sysäyksen oikeaan suuntaan päivittäiselle harjoittelulle. Ajoittain motivaatio voi olla hukassa, kun metsistä ja tuntureista voi vain unelmoida. - Vaikka tämä harrastus on hauskaa ja haluan satsata siihen, niin tarvitsen silti jonkun, joka patistaa minut ulos treenaamaan. Nyt minulla on ohjelma älypuhelimessani aikataulun muodossa, jonka mukaan minun tulee juosta tietyn pituinen matka kolme kertaa viikossa.

Neljän kuukauden kuluttua Robert tekee uuden testin ja harjoitteluohjelma päivitetään sen mukaisesti. Tavoite on selkeä, pitkät matkat ovat jälleen mahdollisia ja aika, jolloin juoksulla ei ollut hänelle suurtakaan merkitystä, on taakse jäänyttä elämää. - Tietoisuus siitä, että meidät on tarkoitettu juoksemaan, on edelleen liikkeellepaneva voima, ja Kungsleden toteuttaa unelmani juoksuun liittyvästä ilosta ja riemusta. Tarkoitus ei ole juosta reittiä mahdollisimman nopeasti, haluan vain suoriutua siitä ja nauttia juoksusta luonnossa.